Background
Teuvo Pakkala was born in Oulu, Finland, worked also in Jyväskylä and died in Kuopio.
(Ote: ...lähti ilmoittamaan, että lupa on valmis. Aappo al...)
Ote: ...lähti ilmoittamaan, että lupa on valmis. Aappo alussa oli ajatellut sitä, että kun hän pääsee sinne herraskylään, niin saa syödä lihaa ja pottuja aina niin paljon kuin jaksaa ja varmaan nisuakin ja tottapa sai vaatteetkin, jotka rouva toimittaisi, pyytäisi vaikka Montinin rouvalta jotkut Jorin vanhat vaatteet. Isän puhe hänen papiksi tulemisestaan ei mennyt hänen päähänsä. Häntä oli alkanut jo kyllästyttää pappina olo tyttöjen leikeissä ja muusta hän ei osannut papin arvoa ajatella. Mutta koulunkäyntiä hän ajatteli mielellään ja se tuntui mukavalle. Hän näki itsensä herraspoikana, sievissä vaatteissa ja kirjoja kainalossa. Itsekseen puhui ja mietti, että mitähän toiset pojat sanovat, kun saavat tietää. Entä tytöt? Viion Elsalle, jolle hänellä oli kanimieltä siitä, ettei se häntä kuninkaanpojaksi ottanut, teki mieli lähteä sanomaan onneaan. Ja sen kautta hän kulkikin, että jos Elsa sattuisi ulkona olemaan, niin sanoisi. Mutta ei hän nähnyt Elsaa ulkona, vilaukselta vain akkunan edessä korppu kädessä. Saan sitä minäkin vielä, huusi Aappo ja pinkaisi juoksujalassa menemään, mielessään kuvaillen jo tänä iltana saavansa hyvyyttä jos jonkinlaista. Mutta toisin oli mielensä illalla, kun hän makasi Karénin rouvan kyökissä tuoleille tehdyllä vuoteella. Koko olonsa tuntui oudolle ja alastomalle kuin päänsäkin, josta tukka oli kolittu melkein päänahkaa myöten. Hän häpesi päätänsä, sillä ainahan hän niinkuin muutkin härnäsi niitä, joilla oli lyhyt tukka: kolipää kiven raossa, kolipää kiven raossa. Hän itki jo senkin tähden. Vaan muutenkin oli paha. Oli nälkäkin. Illalliseksi hän oli saanut pienen voitaleivän ja hienon viipaleen lihaa, kupin teetä ja sen kanssa pienen korpun ja pullan. Enempää ei annettu, vaikka oli paljonkin. Piika oli sanonut, ettei anneta kuin vähäsen, jotta vatsa pienenisi. Vaan se selitys ei nälkää poistanut. Aappo tunsi tuskia vain...
http://www.amazon.com/gp/product/1236709829/?tag=2022091-20
(Ote: ...Se oli suuri erehdys. Minä jo varustin eväät ja k...)
Ote: ...Se oli suuri erehdys. Minä jo varustin eväät ja keitin siirappinekutkin. Mutta sinä et esittänyt toista kertaa-tyhmeliini. VARJAKKA. Mutta mistä sinä olit minulle suutuksissasi silloin, kun minä merelle lähdin? EEVA. En minä silloin ollut suutuksissani. VARJAKKA. Pasanterin Lettu suri, että olit ruvennut häntä halveksimaan. EEVA. Mistä Paul ja Virginean rohkea ja reipas kapteeni oli sellaista päähänsä saanut? VARJAKKA. Minä olin lähtöpäivästä odottanut juhlapäivää, kun olin jummanni uuden uudessa puvussa. Mutta jummanni ei saanut sinulle näyttäytyä vilahdukseltakaan. Ei saanut hyvästiäkään sanoa. Niin kylmillä eväillä piti lähteä matkalle suureen maailmaan. EEVA (hetkisen äänettömyyden perästä naurahtaa). Kyllä minä kävin rannassa laivanpaatin kaappiin panemassa eväsmytyn. VARJAKKA. Sinultako se oli? Kiitoksia. EEVA. Ei kestä kiittää kahdeksan vuoden vanhoista asioista. VARJAKKA. Ja kiitoksia kirjeistä, joita olen saanut tämän viime matkani aikana. Tuntui omituiselta lukea niitä niin pitkän eromme jälkeen. Kuvittelin, minkälainen on oleva kohtauksemme. EEVA. Ja katso, se ei sellainen ollut. VARJAKKA. Ei sinnepäinkään. Yllätyksiä toinen toisensa perästä. NEITSY JANNE tulee hiljalleen maantietä vasemmalta kääntyen puistikkoon. EEVA (huomaten Neitsy Jannen). Herranen aika! VARJAKKA. Mikä nyt? EEVA. Olen unohtunut tähän! (Nousee.) VARJAKKA (nousee). Olen sinua estänyt menemästä tanssimaan. EEVA. Minä olen tämän päivän osalle kyllin tanssinut. (Nojaten kädellään Varjakan olkaan näyttää kenkänsä pohjaa.) VARJAKKA. Kengänpohja puhki, ai ai. EEVA. Se merkitsee pikaisia häitä. Mutta jos tanssii puhki toisenkin kengän, niin ei saa tanssia omissa häissään. Minun siis pitää lähteä pois, etten joudu vanhaksipiiaksi. VARJAKKA. Mitä tietä te menette? EEVA. Minä menen yksin. VARJAKKA. Yksin? EEVA. Niin. Ja otan tästä kurssin: iistsautiist. VARJAKKA. Iistsautiist, se...
http://www.amazon.com/gp/product/1236696778/?tag=2022091-20
(Notice: This Book is published by Historical Books Limite...)
Notice: This Book is published by Historical Books Limited (www.publicdomain.org.uk) as a Public Domain Book, if you have any inquiries, requests or need any help you can just send an email to publications@publicdomain.org.uk This book is found as a public domain and free book based on various online catalogs, if you think there are any problems regard copyright issues please contact us immediately via DMCA@publicdomain.org.uk
http://www.amazon.com/gp/product/1530594987/?tag=2022091-20
(Notice: This Book is published by Historical Books Limite...)
Notice: This Book is published by Historical Books Limited (www.publicdomain.org.uk) as a Public Domain Book, if you have any inquiries, requests or need any help you can just send an email to publications@publicdomain.org.uk This book is found as a public domain and free book based on various online catalogs, if you think there are any problems regard copyright issues please contact us immediately via DMCA@publicdomain.org.uk
http://www.amazon.com/gp/product/1530596726/?tag=2022091-20
Teuvo Pakkala was born in Oulu, Finland, worked also in Jyväskylä and died in Kuopio.
Pakkala is considered to be one of the realists of the 1880s and 1890s, and he is also often called a naturalist. Pakkala"s works are especially noted for their portrayal of children. He is buried in the Oulu Cemetery.
Late in his life, Teuvo Pakkala became interested in filmmaking.
In 1921 he co-founded the original Finn Film in Oulu, Finland, with Toivo T. Kaila and G.H. Michelson. Finn Film produced its only movie, Sotapolulla (On the Warpath), in 1921.
Pakkala wrote the screenplay and directed the film.
(Notice: This Book is published by Historical Books Limite...)
(Notice: This Book is published by Historical Books Limite...)
(Oulua soutamassa)
(Ote: ...lähti ilmoittamaan, että lupa on valmis. Aappo al...)
(Ote: ...Se oli suuri erehdys. Minä jo varustin eväät ja k...)